Takaisin suomessa

Lauantaina oli lähtö takaisin suomeen, herätys oli 3.00 aamulla. Ajettiin Reykjavikiin bussiasemalle josta menin sitten bussilla Lentoasemalle, lentoasemalla kaikki sujui oikein hyvin ja lento lähti 7.45. Lento kesti about 3h ja sitten lentokoneen vaihto taas Arlandassa, oli mukava kävellä korkokengillä Arlandan lentokentällä rakennuksen toisesta päästä toiseen päähän (7 portilta 35 portille). Toinen lento kesti 1 tunnin. Vastassa suomessa oli Iskä ja tämän avovaimo. Mentiin iskän luokse Vantaan myyrmäkeen ja odotin siskoa ja sen poikaystävää hakemaan. Syötiin siinä välissä ja oli kiire jo kotia, että kerkii illalla vielä vähän pitää hauskaa :)
Mie sain kunnian ajaa kotiin, tosin eksyttiin jo heti alussa, kun ite en oo koskaa ajanu vantaalla, niin sitten ilmeisesti ajettiin jonkun risteyksen ohi Kehä III pitkin kunnes tie päätty jonkin sortin satamaan joho rekkoja tuli paljon :D Siinä sitten kirottiin ja yritettiin kartan avulla ettii oikeelle tielle, yhessä vaiheessa oltiin jo menossa porvoon suuntaan! Lopuks löyty oikee moottoritie ja ajoin siitä Stop 'n Go grillille asti nastolan kohille. Siitä siskon poikaystävä ajoi Mikkeliin asti, että saisin ite nukuttuu pienet päiväunet jotta jaksaa illalla sitte olla hereillä. Mie sitte ajoin Mikkelistä kotia tänne Rantasalmelle. Kello oli vähän jälkeen yheksän illalla ja meitil oli iha mukava kiire pistää bilevaatteet päälle ja painua ystävän luokse. Siitä sitte loppuilta oltiinki ravintelissa laulamassa karaokee ja tanssimassa valssia ym ym. Mukava päivä kaikenkaikkiaan :)

Tämä oli sitten viimeine teksti tältäerää, kysymyksia saa tänne laitella jos joku jäi askarruttaa, vastailen aivan varmasti! Ei tämä blogi ihan pimentoon tuu jäämään :)

Ihmisten ilmoilla

Eilen taloon tuli lisää vieraita majoittumaan, Linda, Sissi ja 2 tosi pientä lasta, enkä nyt ollut ihan perillä et oliko molemmat Lindan vai ei. Linda omistaa hevosia täältä tallilta ja tulee ilmeisesti kerran vuodessa aina moikkaamaan hevosiaan.

Tänään aattelin yllättää Annin ja siivosin satulahuoneen joka oli aivan täynnä kaikenmaailman roinaa, hyvä et edes pysty liikkumaan ilman et oli jotain jalan alla. Ja jotta sain ne roinat paikasta A paikaan B piti miun eka raivata varastoon tilaa, sinne ku oli vaan heitelty kaikki miten sattuu, niin kummasti tuli tilaa ku rupesin vähän uudelleenjärjestelemään :)
Yhteensä siivoukseen tais mennä se 4h? Ja voin kertoo, että vaikka kuinka roudasin niitä kamppeita pois sieltä, niin tuntu ettei sieltä ois ollenkaan mikään tavara vähentyny, enkä muuten edes tajunnut ottaa kameraa et oisin voinu ottaa kuvan ennen ja jälkeen, hyvä minä.

Noh illemmalla sitte lähin Lindan, Sissin ja lasten kanssa katsomaan "Mestareiden liigaa" johonkin isoon halliin missä oli pelkkä baana. Mitä ny selvää sain niin ilmeisesti kilpailee just jossain tiimeissä esim. Hrimnir ja Top Reiter. Luokka oli töltti ja voin kertoo et oli aivan sairaan hienoja hevosia! Tuli meitille nii kova kiire, että ku rupesin sutimaan meikkivoidetta naamaan nii osa lenti seinälle :D Ei varmaa koskaa oo tullu nii kiire ku tänään! Ei tosin keritty kattoa finaaleja, koska lapsoset oli niin väsyneitä et oli paras lähtee. Mut oli erittäin hieno kokemus. Ja en muuten taaskaa muistanu kameraa vaik aattelin jo aikasemmi et otan sen mukaan...

Juoksutuspäivä

Eilenoli sateinen keli ja päätin jollai tavalla ees hevoset liikuttaa. Juoksutin siis kaikki, koska siinä hommassa kastuu vähemmän kuin tuolla ratsastaessa (en omista sadevaatteita). Kaikki ponskit meni oikein nätisti ja pää oli aika pyörällä kaikkien jälkeen. Sain samalla vähä katsottuu tallissa ympärilleni ja rempattua tarvittaes juttuja, kun oli hevoset juoksutettu.Tänään oli sitten ihana aurinkoinen kevätsää joten ratsastin kaikki muut, paitsi Lilla Trú oli käsihevosena minulla, kun ratsastin Òskarilla, kätevä juttu tuo käsihevonen, antaa reippaasti vauhtia kyllä ratsastettavalle :) Viimosia päiviä vietetään ja odotan paluutaani suomeen enemmän kuin innolla. Löysin jo seuraavan työssäoppimispaikan suomesta ja maanantaina alkaakin sitten taas työmatka-ajot, pituutta kotonta työpaikalle tulee semmonen vähän yli 50km joten loppuharjottelu meneekin sitten taas skarpaten aamuisin myös tuohon ajamiseen ja ettei nukaha rattiin!

Snædis

Klukka

Smella

Lisää uusia tuttavuuksia

Tänään Ann laittoi kenkään kaks uutta heppaa. Smetlan ja Klukan. Klukka on Lilla Trún jälkeläinen ja yritän täs viikon aikana saada ees jottai aikaseks, et saisin siltä tölttiä esiin. Parhaani yritän kovasti! Smetla taas oli mielenkiintone tapaus. Alkuun hällä oo muuta ku pakki ku selkään pääsee ja kova on pukittelee ja pistelee vastaan, mut tästä ku hän pääsee yli nii toimii oikein mainiosti :) Tältä löytyy jopa jonkinlainen töltti. Yritän saada otettua kuvia tämän viikon aikana. Pahoitteluni lyhyestä tekstistä, mutta nyt ei oikein lähe :D

Kuva muuten miun hienosta huoneesta:

Aika vaatimaton sanoisinko ;)

Helpotusta elämään

Tänään oli taas kauppareissupäivä, tosin sitä ennen käytiin lääkärissä hakemassa miulle helpotusta tähän 4kk kestäneeseen sieniperäiseen ihottumaan joka aikoinaan lähti entisestä työssäoppimispaikasta. Sain "sienisalvaa" jota laitetaan suunnillee 2 krt päivässä ja sitten tabuja jotka auttaa sisältäpäin. Tosissaan kutinaa olen kestänyt joka yö sen 4kk ajan ja tässä vaiheessa se on ollut jo ihan normaalia, tosin jalat ovat kärsineet pahasti raapimisesta. Kesäks voi jäädä mukavat arvet, koska verta on tullut kuitenkin ihan mukavasti aina kun raapinu ihon rikki ja sitten ei ole kerinnyt parantua koska auennu ruvet uudestaan raapimisesta, varsinainen noidankehä sanoisinko. Mut toivotaan et nää lääkkeet auttais <3
Lääkärin jälkeen lähettiin taas kaupoille ja miulle tarttu matkaan alennuksessa olleet kengät joita siis aijon jatkos käyttää yöelämässä. Koska en ole koroilla paljon kävellyt, alotin ihan pienestä korosta, että pystyssä pysyy vähän tujakammassakin tilassa.

"Myrkyt" ;)

"Bootsit" jos noilla nyt vaikka alottelis. Hinta 25e alkuperäne hinta 80e :)

Mutkia matkassa

Heräsin tänä aamuna kaameeseen kylkikipuun, käveleminen vihlas reiteen asti oikeen. Päätin siis, että tänään en uskalla ratsaille mennä. Tallihommat otin tosi rauhallisesti ja kokeilin eri tavoilla nostaa painavaa niin ettei se koskisi kylkeen. Onneks Hanna oli mukana ja saatiin taas nopeasti tehtyä hommat. Kun ratsastus jäi välistä niin siivosimme Hannan kanssa sitten kanien häkin tai noh minä autoin siirtelemisessä ja tyhjensin kottarit ja Hannna teki kaiken muun. Pidin jopa kania ensimmäistä kertaa elämässäni sylissä! Oltiin joskus puolenpäivän aikoihi valmiita. Koko loppupäivä onkin sitten mennyt sänkypotilaana. Nukuin 3,5h päiväunetkin joten katotaan nukuttaako yöllä. Hanna kävi ilmeisesti yksin tekemässä iltatallin, koska hänen rakkaat veljensä olivat niin laiskoja etteivät jaksaneet lähteä mukaan. Toivottavasti huomenna on parempi päivä, kun olen tänään suurimmaks osaks maannut sängyssä.

Ja nyt tulee surullista tietoa varmasti monelle: Olen päättänyt, että lähen takaisin suomeen. Tämä on henkisesti miulle nii raskasta, että en varmasti jaksa 2kk olla täällä. Jos menee hyvin niin paluu ois 25.2. Tämä on tietenkin surullista blogille, koska teinhän mie tämän tätä matkaa varten, ja tuskin ketään kiinnostaa sitä lukea sen jälkeen ku olen takas suomessa ja toisessa paikassa töissä?

Kuvia eiliseltä:

Mie ja Telma

Hanna ja Òskar

Lilla Trú

Hyvää ystävänpäivää!

Rodeoo ja passia...

Tänään oikein mennyt putkeen sanoisinko. Hanna halusi kokeilla ratsastaa Snæfinnurilla, koska se oli mennyt niin hyvin aikasemmin minulla, niin aattelin, että herra osais jo käyttäytyä nätisti. Alku lähti hyvin, mutta sitten se alkoi eikä Hannalla ollut mitään mahiksia pärjätä vetokisassa herralle. Tämä ku keksi uuden tavan eli vetää pään alas ja lähtee samalla kiitämään. Kerran nous pystyyn oikein kunnolla ja päätettiin vaihtaa hevosia. Hanna otti siis Telman minulta ja toisinpäin, vaihdettiin vaan satulat. Eipä Snæefinnur sitte minunkaan kanssa suostunut kunnolla kulkemaan, herra oli ilmeisesti päättänyt, että haluaa voittaa tän kisan ja lenkki meni pelkäks tappelemiseks. Aina ku herra lähti litomaan, otin vaan vasemmasta ohjasta kiinni ja pää kohti lapaa, siinä sitten annoin niin pitkään pyörii kunnes pysähty ja sitten hellitin. Päästiin suunnilleen aina kaks metrii eteenpäin ja alko uudestaan järkyttävä pystyynnouseminen, onneks mun kanssa ei nouse niin pahasti, kun tajuaa nojata eteen tarpeeks, mutta pitää kuitenki omaa päätä varoa ettei tuu hevosen niska ottaan. Hannalla ainaki oli kattelemista, koska mein yhteenotot hevosen kanssa kesti jopa sen 5min kerralla, kun ei olis millää halunnut liikkua poispäin kotoa. En kuitenkaan antanut periks vaan hetken siinä tapeltuamme taas suostu menee hyvin laiskasti eteenpäin ilmeisesti miettien millon taas vois tehä äkkijarrutuksen ja kääntyä, mutta ei onnistu miun kanssa!!! Nyt on voimat oikeestaan ihan lopussa, koska kyseinen hevonen on oikeesti aika vahva noissa vetokisoissa... Hetken kunnolla liikuttuaan eteen sanoin Hannalle, että käännytään takas kotia ja otettiin laukkapätkä siinä niin kyllä sillon herra liikku.
Seuraava lenkki olikin sitten vähän helpompi. Uusin tulokas miulle ratsastukseen oli Snædis. Neiti oli hieman ihmeissään satulasta aluks ja tallin eessä harjoteltiin paikallaan olemista seinää apuna käyttäen ja neiti muisti nopeasti. Toisin kuin muut hevoset Snædis menis vaan passia, eli neidin kanssa yritetään löytää se ravi sieltä jostain, tölttiä menee jotenkin passitahtisesti tietty, mutta eiköhän tässä parin kuukauden aikana saada jotain puhtaita pätkiä tulemaan, toivottavasti. Snædisis on se hyvä puoli, että tamma on reipas toisin ku nää muut (paitsi Lilla Trú) Siks Lilla Trú ja Snædis on hyvä yhistelmä ku meneevät suunnilleen yhtä reippaasti molemmat. Oli oikein voimia vievä päivä ja tossa huomasin heiniä viedessä talliin, et ei herranjestas mihi kaikki voimat o kadonnut, hyvä et jaksan ees paalia pyörittää heinävarastoon...
PS. Tänään tuli äitiltä paketti Suomesta, paketissa oli tietenkin Fazerin sinistä ja salmiakkia omnom <3

Emäntä matkoilla

Ann lähti aamuyöstä tänään 4 päivän reissulle Skotlantiin ja tilalle tuli tosiaan vahtimaan lapsosten isoveli Jan-Henrik. Hanna oli heti aamusta mukana jakamassa aamuheiniä hepoille ja teki miun kaa taas tallin. Käytiin ratsastamassa 5 hevosta samallailla ku eilen. Mie oletin ettei miun tarviis toho ruokapuoleen sotkeutua, koska en aikasemminkaan oo siihe sotkeutunu, mutta kas kummaa tää mein vieraileva tähti nukku, nukku ja nukku vaika hänen piti olla tekemäs meille ahkerille tallitytöille ruokaa! Hanna yritti herättää veljeesä, mutta seki oli iha turhaa, kaveri vaa paiskas huoneesa oven kiinni ja jatko unia GREAT! Eli eihän siinä auttanu muu kuin tehä ruokaa meille kahelle, paistoin hamppareihin pihvit ja syötiin ne, mut Hannalla oli viel nälkä nii keitin vielä nuudeleita lisäks :) Onneks ei ollu sen vaikeempaa tehä ruokaa. Hannalla on ensviikko talvilomaa joten oletan, että hän on mukana jokapäivä auttamassa tallissa ja ratsastamassa. Illallakin oli vieraileva tähti herännyt ja Antonkin oli kotia tullu joten miun ei  tarvinnu iltapalaa laitella.

Käsihevoseen totuttelu

Kävimme tänään Hannan kanssa kahestaan ratsastamassa, ensimmäisellä reissulla miulla oli Snæfinnur ja Hannalla Lilla Trú, kävimme ratsastamassa läheisellä kesämökkialueella. Meni hyvin taas siihen asti, kunnes Snæfinnurilta ilmeisesti oli kunto lopussa ja rupes sen takia sitten kapinoimaan vastaan. Toisella ratsastusreissulla ratsastin Òskarilla ja käsihevosena oli Snædis joka sai tänää kengät jalkaansa Annin toimesta ja Hannalla oli Telma. Aluks tuntu aika oudolta että vasemmassa kädessä oli toinen hevonen ja Òskar aluks vähän hermostu siitä ja tuntu et Snædis ois vähän jarruttanu koko touhua, mutta sitten, kun kokeiltiin laukkapätkää, niin vaikutus olikin päinvastainen :) Aurinko paisto tosi mukavasti molemmilla retkillä ja oli oikein lepposaa menoa.
Ann on huomenna aamuyöstä lähössä Skotlantiin neljäks päiväks ja lapsosia tulee vahtimaan Annin poika Jan-Henrik joka siis täytti viikko sitten 30v. Pitää kuulemma puhua nyt suomea koko ajan, että oppiivat jotain, mut eiköhän sitä hätätilanteessa voi turvautua siihen englantiin :) Katsotaan miten me täällä pärjäillään!

Viikon kohokohta: Kauppareissu

Tänään oli se aika viikosta jolloin käydään kaupassa. Sain tallin tehtyä valmiiksi nopeasti, koska ei tarvinnut hevosia liikuttaa tänään. Tallin jälkeen imuroin koko alakerran ja luuttusin osan paikoista niin ettei Annin tarvitse enää ruveta siivoomaan, kun tulee töistä jolloin päästään nopeemmin lähtemään kauppaan. Selfossista ostin itselleni prepaid mokkulan joka maksoi n. 14 000 islannin kruunua yhteensä eli noin 86e ja kauppaan meni 5200 kruunua joka on noin 34e. Huomaa, että täällä on hieman halvempaa, koska ostin pelkkää juomista yhden kassillisen (ES 7 tölkkii, Mountain Dewii ja kokista molempia 3 plo) Toinen kassillinen oli sitten muroja, sipsiä, karkkia ja vaikka mitä herkkuja :) Näillä pitäis nyt viikko pärjätä joten toivotaan parasta. Iltatalli tehtiin yhdessä Annin ja Hannan kanssa. Meni todella nopeati, kun oli kaksi ihmistä yhtäaikaan ottamassa hevosia sisälle :) Saas nähä miten menee viikonloppu sillä normaalisti kotonahan mie olisin jo kylillä hillumassa tai ottamassa kippoo kylän räkälässä. Ainakin täällä pääsee opettelemaan olemaan kotona. Mutta ihanaa ku on nyt oma mokkula joten pääsee olemaan useammin netissä ja viestittelee kavereiden kanssa <3

Vauhtia ja vaaratilanteita

Eilinen päivä meni täydellisesti. Tallissa toimi kaikki hyvin ja kerkesin hevosetkin ratsastaa. Tää päivä taas ei sujunu iha suunnitelmien mukasesti... Tallissa ollessani kuulin jotain ryminää ulkonta ja menin kattoo ja kauhukseni huomasin, että naapurin hevosista osa oli karannut ja juoksi autotietä pitkin, hevosten omistaja ajo autolla perässä ja sai käännettyä ne meidän tallin pihaan juoksemaan. Siinä hetken yritimme saada ne juoksutustarhaan, mutta turhaan. Onneksi saimme lopulta ne ajettua meidän tilan pienemmälle laitumelle ja jäin vahtimaan niitä hetkeksi, sillä aikaa ku hevosten omistaja ajoi takaisin omalle tilalle ja yritti saada toisen osan hevosista ajettua takaisin omaan pihaansa. Tilannetta vaikeutti se, että yksi varsa laumasta, lauma joka siis oli ajettu meidän tilan laitumelle, hyppäsi aidan yli ja karkas isommalle laitsalle. Jätin hevoset rauhoittumaan ja jatkoin ite töitä. Myöhemmin hevosten molemmat omistajat tuli paikalle ja yritimme kaikkee säätää ja vääntää, että saataisiin varsa takaisin pienemmälle laitumelle, mutta turhaan. Lopuks sitten päätimme, että odotamme Annia töistä ja kokeiltaisiin sitten uudestaan, koska meitä oli vain kolme eikä se riittänyt siihen, että olisimme saaneet hevoset ajettua takas omalle tilallensa. Iltapäivällä sitte huomattiin Hannan kanssa, että suurin osa laumasta oli myös jotenkin päässyt tälle isolle laitumelle ja pari hevosta oli jääny nalkkiin pienemmälle laitsalle. Nooh tämähän helpotti osaks tilannetta, että nyt piti vaan koko lauma saada portille joka oli tien vieressä, mutta miten, kun laidun on järkyttävän iso? Hevosten omistajat saivat nää kaks hevosta siirrettyä isommalle laitumelle laitettuuna laitumen langat maahan jolloin hevoset pääsivät toiselle puolelle. Ulkona satoi kaatamalla ja tuuli oli jotain aivan järkyttävää. Meillä oli Annin kaa oikein isot sadetakit päällä ja melkein tuntui siltä et ois ollu lentoon lähössä, sai nimittäin oikeesti tehä töitä et pysy kahella jalalla pystyssä. Onneksemme hevoset olivat siirtyneet lähemmäks porttia ja toinen hevosten omistajista kävi ottaa yhden hevosista kiinni ja johdatti sillä muut hevoset portin luokse, myö siellä huudeltiin vähän liikettä koneihin ja hyvin toimi. Lopuks oli oikeen mukava tulla sisälle ku vaatteet olivat aivan läpimärkiä ja mulla myös kengät, koska ei ollu kumisaappaita mukana... Eli tää on tämmöne islantilainen seikkailu mitä saattaa sattua sillon tällön täälläpäin :)

Kuvia vielä eiliseltä:

Siivottu talli :)

Freydis pilttuussa

Lantala ja talli

Òskar jätti lähdössä lenkille (huomatkaa noi jalustimet jotka on siis mun pituselle! eli 169cm)

Elämä Borgarkotissa

Aattelin kertoa vähän paikasta jossa siis olen työssäoppimassa, koska tänään ei tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa.
Paikka on Borgarkoti ja on jonkin matkan päässä Selfossista. Talossa asustaa työnantajani Ann sekä hänen kaksi lastaan Hanna 10v ja Anton 14v. Eläimiä löytyy 27 hevosta joista osa perheen omia ja osa muiden, 7 kissaa joista kaks on ihan pieniä pentuja, koira (jonka nimee en muista), 7 kanaa, 1 kukko ja 2 kania. Ann käy töissä ja tallin hoitaminen jää siis miun vastuulle. Perjantai on meidän "karkkipäivä" sillä sillon käydään aina Selfossissa kaupassa.
Teksti jäi vähän lyhyeen mut minkäs teet ku ei nyt oikee raksuta, kysymyksiä saa laittaa! Yöks on luvattu myrskyvarotus ja vähä kyl jänskättää :D

Jälkeenpäin tulikin vielä yks juttu mieleen eli talli. Tallissa hevoset asuvat pilttuissa sekä 6 nuorta hevosta isossa boxissa. Eli tallin siivoaminen on helppoa ku ei tarvii ottaa ku kakat pois ja pissat menee kaivoon. Hevoset lasketaan ihan normaalisti irti pilttuusta ja osaavat kävellä tarhaan ite. Iltasin ku hevoset otetaan sisään nii ne talutetaan yks kerrallaan omiin pilttuihinsa.

Talli hevosten kanssa

Talli ilman hevosia

Riiviö

Tahtojen taistelu

Aamu alkoi taas aivan mahtavasti. Olin pistäny herätyksen 7.10 ja kappas kummaa heräsin 7.40, eli täs oli käyny taas nii hienosti et toi miun tosi hieno älypuhelin ei herättäny koska oli äänettömällä... Noh onneks Ann oli tän päivän sairastamassa kotona joten ei mitään paniikkia. Siinä rauhassa söin aamupalan ja lähin talliin. Tein iha normi hommat eli hepat ulos ja tallin siivous. Sitten sain liikuttaa 4 hevosta joilla kaikilla tein ihan pienen lenkin näin alkuun, kun ovat liikkuneet viimeks loka-marraskuussa.
Ekana oli Telma joka meni aivan kuin juna etiäpäin eikä ollu mitään probleemia, sanoisinko, että oikeen luottopolle.
Toisena oli sitten Lilla joka tien päässä rupes pistelee hanttiin ja siinä ei oikeen tienny kumpi pää se oli ylhäällä etu- vai takapää, kun sai  komentaa neitii etiäpäin :D Sitten ku neiti nieli tappion, niin meno oli mitä mukavinta ja tasaista, eikä edes kokeillut hermojani loppumatkalla.
Kolmantena oli Snaefinnur, joka oli tosi kiltisti siihen asti, kunnes veti laukasta liinat kii ja tää tosiaan oli odotettavissa. Joten eihän siinä eiku vähä raippaa persuuksille nii rupeaa pikkuherra uskomaan. Vähän aikaa meni tosi hyvin taas ja sitten keksiki jo uuden tempun: Liinat kiinni, vaihteena pelkkä pakki ja vetokisa ohjien kanssa. Siinä peruuteltiin tovi eikä suostunu menee etiäpäin vaikka nokka oli kohti kotia. Aina ku raippaa tuli persuuksille nii seurauksena hauskat pukit ja tässä vaiheessa meinas keskittymine vaa nii herpaantua koko hommaan, koska hyvä etten itkeny nauramisesta ;D Noh päätin sit olla tekemättä vähä aikaan mitään ja seisottii ja katteltii maisemia, vähä aikaa siinä vähän kerroin säännöt pikkuherralle ja sitten uus yritys, tosin nyt huusin nii kovaa ku kurkusta lähti nii uskoha se sitten vihdoin! Onneks oltiin jo senverra kaukana, että oli aika kääntyä takas kotia, ja hienostiha se kotia päin meni, suostu jopa vapaaehtoisesti menemään tölttiä ravin sijaan :)
Tässä välissä kävin syömässä vähäse lounasta ja sillä välin ulkona alkoi sataa, aikasemmin vaan tuuli eikä se haitannut onneks menoa. Noh päätin sit kuitenkin vielä liikuttaa viimosen heposen eli Òskarin. Heppa varmaa ihmetteli et mitä miun päässä oikee liikku. Huomas nimittäi et tuuli oli pikkasen kovempi ku aikasemmi sillä ratsastaessa tuuli suoraan sivulta ja se horjautti välillä minua sekä Òskaria, tähän säähän ois nimittäi tarvinnu ne laskettelulasit ja jonkin sortin kypärämyssyn. Jouduin tekemään lyhkäsemmän lenkin ku muilla hevosilla, koska olin aivan läpimärkä ja tuntu ettei poskipäissä ois ollu tuntoa olleskaa. Mut eihän siinö Òskar totteli tosi mukavasti vaik välillä yritti vähän näyttää et mentäs jo takas kotiapäin. Kotitiellä takas tultuamme vauhti hidastu hevoseltakin ku tuuli just niin sopivasti suoraan meitä kohti ja voin vannoo et jos kypärä ei ois ollu kii nii se ois lentäny päästä - ja pitkälle!
Ratsastettuani jaoin talliin heinät ja myöhemmi illemmalla käytiin Hannan kanssa ottamassa hevoset sisään :)
Loppuilta meneekin sitten samallailla ku ennenkin, eli lehvojen katselulla.

Tutustumista

Okei, eli tänään sunnuntaina nukuin kymmeneen, koska on viikonloppu ja pyhäpäivä niin alotettiin hommat vähän myöhemmin. Tää päivä oli sellanen, et madotettiin kaikki tilan elukat eli 27 hevosta, 7 kissaa ja 1 koira. Ekana aamulla oli tietenkin hevoset jonka jälkeen tehtiin ihan normaalisti hommat eli hepat ulos ja tallin siivous. Näide hommien jälkeen syötiin vähän päivällistä (joka oli miun aamupala) ja sitten käytiin ratsastamassa. Tämän jälkeen tietenki hepat sisään ja heinien jako. Nyt ku mie olin paikalla niin siivoiltiin ihan yleisesti paikkoja tallissa. Päivä oli aivan uskomattoman hieno, koska ei satanu vettä saati tuullu ja aurinko paisto mukavasti. Pakkasta oli vaan -3 astetta :) Tämmöset kelit ovat aika harvinaisia kuulemma täällä päin joten saa siis nähä mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Illat miulla meneekin leffoja kattellessa, joitakin leffoja nimittäin löytyy missä puhutaan suomea, mutta sitten ku rupee neki loppuu nii kait se o pakko ruveta pikkuhiljaa islanniks kattelemaan :)

PS. On muuten tosi kiva kirjottaa, kun kissanpentu makoilee sylissä ja sitten oikeen kierona rupee puree ja raapii ja niin kovana hyppii silmille, mut minkäs teet, nää on vaan niiiii mun heikkous <3 ;)

Kohti Islantia...

Tänään oli sitten tuomiopäivä, eli Islantiin lähtö. Eka kerta lentokoneessa, great. Viimosen yön vietin iskän luona vantaalla ja tuli vielä oikein Iidan kaa käytyä paikallisessa räkälässä juhlistamassa tätä viimosta iltaa. Aamulla ysiltä herätys ja perhosia oli vatsassa ihan sikana.Aamupala ei oikein maistunut ja hermokin rupes itellä olemaan kireellä liiasta jännityksestä. Helsinki-Vantaan lentoasemalla sitten piti heipat sanoo iskälle ja tämän naisystävälleen ja itkuha siinä vähäse tirahti (minkäs sille voi?) Turvatarkastuksessa olin melkeen mukana, mitään muuta eivät vieneet kuin dödöpullon ja thats it. Portin luona sitten soittelin vielä viimoset puhelut perheelle ja kavereille - enää ei auttanut peruuttaa koko hommaa. Lentokoneessa löysin oman paikkani ja vielä ikkunapaikka! Lentokoneen noustessa olin kuin pieni tyttö karkkikaupassa, kiihdytys oli jotain aivan siistii ja vauhti sairaan kova! Lentokoneen noustessa en muuta ollukkaa ku naama ikkunassa kahtelemassa maisemia ja mahto varmaan muista näyttää tyhmältä. Lento meni nopeesti, sain jopa vaivasen tunnin istua koneessa ja sitten oli vaihto ruotsissa. Laskeutuminen oli jotain aivan kamalaa! Teki mieli paukuttaa päätä ikkunaan, kun tuntui et aivot ois tulleet korvista ulos :D (ei auttanu purkansyöminen)
Ruotsissa aluks pelkäsin sitä, että löydänkö oikeelle portille, mut kappaskummaa vähäse ku ottaa silmän käteen ja käyttää maalaisjärkee nii kyllä se oikee portti sit löyty vaikka sitä ei lipussa lukenukkaan. Siinä odottaessani koneeseen pääsyä joku mies tuli vääntää eka ruotsii ja sen jälkee englanniks kyseli kaikkia kysymyksiä liittyen jotenkin tuohon lentoasemaan ja siinähän se meni, mietin vaan et oliko miunkaa haastattelemisesta niin paljon apua.Tässäkin koneessa sain istumapaikan ikkunan vierestä ja eikun taas oottaa nousua. Taas oli iha mahtava fiilis ja hymy persiissä. Tää lento kestikin sitten vähän pidempään, jopa 3h ja loppujenlopuks se oli aika tuskaa. En siis saanut  nukuttua kunnolla ja nälkä oli kova, mut just sopivasti ei ollu käteistä mukana ja sain kattoa vaan vierestä ku muut mätti ruokoo. Kone lens noin 10km maasta ja pakkasta ulkona oli rapiat -70 astetta.
Koneen laskeutuessa islantiin oli keli aika ankeen näkönen eikä aurinko ees pilkahtanu missään. Koneesta päästyäni hain matkalaukun ja yllätyksekseni jouduin vielä johonkin erityisturvatarkastukseen missä onneks selvisin vaan matkatavaroiden läpivalaisulla. Ilmeisesti oli senverran räikee matkalaukku ja kassi messissä, että vähemmästäki epäiltiin salakuljetusta. Keflakin lentoasemalla sitten odotin Annia hakemaan ja matkaa sieltä tänne tilalle oli 1,5h ajomatka. Välissä käytiin nopeesti kaupassa ostamassa miulle uus dödöpullo ja kunnon karvalakki, kun täällä kerran tuulee aina.
Talossa miulla on ihan oma huone yläkerrassa ja mokkulaa saan käyttää silloin, kun kukaan muu ei sitä tarvii. Saas nyt nähä ekana yönä miten käy, väsymys on kova mut niin on ikäväkin! (Ann sanoi et jos 2 viikkoo kestän nii sitte kestän koko loppuajan)

Suomesta

Matkaliput

Islannissa

Icelandair

Saapuminen Islantiin, ei oo muuten lunta!

Odottelua Arlandassa ruotsissa

leffoja, musiikkia yms. Icelandairilla

Islantilainen vaatemainos

Pakkailua...

Tosi pitkien yöunien jälkeen odotin Eijaa pois koulusta ja sitten käytiinki kaupassa ostamassa juttuja reissua varten ja hakemassa matkalaukku mummolasta. Tiedossa tänään siis toosi paljon pyykinpesua ja kaappien tyhjennystä vaatteista. Matkalaukkuha on on aivan liian pieni (30l), mutta saa luvan kelvata, koska en halua tuhlata rahojani isompaan ja eihän isompaa jaksaisi edes raahata mukana. Pitää siis valita "parhaimmat" vaatteet mukaan ja tietenkin työvaatteet vie varmaan sen puolet jo matkalaukun tilasta.
Nyt oli viimeinkin aika värjätä taas tuo ihana vaalea juurikasvu pois ja senkin homman nakitin vaihteeks Eijalle. Toivotaan, että kaikki tarvittava mahtuu mukaan ja perjantaina oiski sitten bussimatka Hiismäestä Helsinkiin. Viimosen yön suomessa vietän iskän luona vantaalla ja voin vain kuvitella miten vaikeeta se lähteminen on sitten lauantaina, kun iskä on miuta saattamassa.

Tällä pitäis selvitä :)

Kaaos!

Seuraavat vaatteet odottamassa pesemistä

Ja pesukone pyörii!

Kengänkorjausta pikaliimalla :D

Tästä se lähtee :)

Eli äitin toimesta aattelin tälläsen pienen blogin perustaa islanninreissua varten. Kokemusta blogista tai edes päiväkirjan kirjottamisesta ei oo. Toivottavasti ketään ei haittaa, mutta äidinkielikään ei ole sitä kymppiä ollut joten kirjotan jotenkuten, että selvää saa (pilkut saattaa jäädä joskus vähän vähälle käytölle, mutta ei anneta sen haitata). Ja jos nyt on joitakin, ketkä ei miuta tunne niin sanotaanpas vaikka näin: Hevostenhoitajaopiskelija Asikkalassa, nyt viimeinen kevät meneillään. Vika työharjottelupaikka saatu islannista paikasta Selfoss joten näin toteutan unelman siitä, että pääsisin joskus näiden ihanien pikkuhevosten luokse tekemään töitä :) Olen siis issikkaihminen, vaikkakin ratsastajana en vielä niin hyvä, yhdet kisat käyny ja siihen on jäänyt, mutta kyllä sitä vielä kerkiää paremmaksi ratsastajaksi oppimaan kuha on aikaa moiselle.